Varjot tanssivat kasvoillasi kun kävelet pimeää kujaa pitkin. Yö on kylmä. Lopen uupuneena työpäivästä kävelet teollisuusalueen läpi kotiasi kohti.

Yhtäkkiä tyhjästä ilmestynyt käsi peittää suusi. Koitat huutaa, mutta kasvojasi vasten painettu riepu peittää äänen alleen.

Koitat taistella vastaan, mutta tunnet terävän iskun kallossasi ja kaikki pimenee...

Palaat tajuihisi ja havahdut auton takapenkiltä. Kuulet ratin takana istuvan miehen mutisevan jotain. Et aivan saa selvää hänen sanoistaan kun tajuntasi kaikkoaa jälleen.

Heräät kauhuissasi. Ryömit pystyyn kovalta kivilattialta ja huomaat tikittävän äänen ja pistävän hajun, joka on täyttänyt huoneen. “Missä olen?” Kun silmäsi sopeutuvat hämärään, huomaat oudon muotoisen jätesäkin maassa aivan edessäsi. Käännät säkkiä uteliaisuudesta vain säikähtääksesi säkistä putoavaa käsivartta... “Helkkari, täältä on päästävä pois!”

Pyrkiessäsi ylös portaita melkein kompastut ajastimeen. Siihen on kirjoitettu jotain: “Nauti viimeisistä minuuteistasi”. Näyttää siltä, että kidnappaaja on antanut sinulle 15 minuuttia lisäaikaa, ennen kuin hän palaa viimeistelemään työnsä...