“Anteeksi Brent...” kuiskaat, samalla kun vapisevin käsin kaivat sytyttimen tajuttoman vartijan taskusta. “Minulla ei ollut vaihtoehtoja.”

Yhdeksän pitkää vuotta olet odottanut tätä hetkeä. Siitä hetkestä asti kun saavuit raskaasti vartioidulle Iudiciumin vankilasaarelle presidentin salamurhayrityksestä tuomittuna. Et tietenkään ollut syyllinen, mutta järjestö, joka sai syyn niskoillesi on ollut niin huolellinen lavastuksessaan, ettei kukaan uskonut sinua.

Tänä aamuna kolme mutisevaa vartijaa raahasi sinut sellistäsi ja vei vankilanjohtajan toimistoon.

Hänellä oli kuulemma tietokoneellaan ongelma, joka piti korjata välittömästi. Koska olet saaren ainoa, jolla on mitään kokemusta tietojärjestelmistä ja tietokoneista hän on pyytänyt sinulta usein apua. Tällä kertaa ongelma oli suurempi kuin yleensä – hänen tietokoneeseensa kohdistui vakava tietoturvahyökkäys. Aivan kuten suunnittelit.

Kun sinä keskityit tietokoneen pelastamiseen, vankilanjohtaja sai kiireisen puhelun. Alempana selliosastolla oli ilmeisesti puhjennut mellakka, jonka oli käynnistänyt yksi yhdestätoista kohtalotovereistasi vankilassa. Vankilanjohtaja kiirehti ulos toimistostaan ja vei mukanaan kaksi vartijaa. Vain yksi, Brent, jäi seuraksesi toimistoon. Nyt oli mahdollisuutesi kolkata hänet.

Sytytin kädessäsi kävelet vankilanjohtajan pöydän ääreen ja avaat laatikon. Sen sisältä löydät avaimen ja vankilanjohtajan avainkortin. Katsot pakosuunnitelmaasi vielä kerran ja vedät ensimmäisen asian listaltasi yli sytyttämällä sen palamaan Brentin sytyttimellä. Palohälytin laukeaa. Pakosi on alkanut!

Sinulla on tunti aikaa paeta, ennen kuin koko saari suljetaan protokollan mukaisesti.