>Hiki valuu otsaltasi. On kosteaa, pimeää ja joka paikkaan sattuu, mutta et ole koskaan ollut tyytyväisempi! Vuosien tutkimustyön jälkeen uskot löytäneesi vihdoin maanalaisen Ozomatzinin temppelin. Ozomatzin oli Atsteekkien valtakunnan suurin hallitsija. Temppelistä kerrottiin monenlaisia tarinoita. Useimmat, jotka temppelin löysivät ja sinne astuivat, katosivat jäljettömiin ja päätyivät oletettavasti käärmeiden tappamiksi. Tarinat kertoivat toisaalta myös Aztecin silmästä, suurimmasta timantista, joka on koskaan nähty.

Kuulit temppelistä ensimmäisen kerran historian opettajaltasi James van Dykiltä. Hänelle temppeli oli pakkomielle. James sanoi, että vaikka temppelin olemassaolon mahdollisuus olisi vaivainen prosentti, kannattaisi sitä etsiä vaikka elämänsä loppuun saakka. Työskennellessäsi harjoittelujakson aikana van Dykin kanssa luomouduit temppelin tarinasta itsekin. James lähti lopulta Meksikoon yksin, mutta oli sinuun usein yhteydessä ja kertoi läpimurrosta etsintöjen kanssa. Se oli viimeinen asia mitä hänestä kuulit, mutta riittävä syy lähteä itse perään.

Olet nyt asunut viidakossa neljä vuotta, käymättä kotonasi Grand Fenwickissä kertaakaan. Sama koskee koko ryhmääsi, aarteenetsijöiksi alkaneita huippuoppilaita. Ahkera työ ja kaikki tekemäsi uhraukset ovat nyt tuoneet teidän tänne, viisi metriä maan alle, viidakon sydämeen jossain päin Meksikoa.

Vaikka Aztecin silmä on lähellä, aavistat että matkan vaarallisin osuus vasta odottaa. Uskoit temppelin olemassaoloon, joten miksi et uskoisi että loputkin tarinasta on totta. Aztecin silmän oli määrä pysyä haudattuna ja vain valittu voisi sen löytää. Kun hallitsija ja timantti lopulta haudattiin, Atsteekit laativat ratkaistavaksi pirullisia tehtäviä, jotteivat epäkelvot koskaan timanttiin pääsisi käsiksi. Ja jos pääsisivät, tarinat kertoivat, että käärmeet usutettaisiin heidän kimppuunsa ja seinät kaatuisivat heidän päälleen. Pidät itseäsi ennemminkin historioitsijana, jolla on vilkas mielikuvitus, kuin tarinoiden kuvaamana ”valittuna”, joten mielikuva kieltämättä huolestuttaa hieman.

Edessäsi kohoaa valtava kivipaasi, joka kantaa Atsteekkien merkkiä. Selität oppilaillesi, että Atsteekkien pyhin numero oli 360. Heidän kalenterissaan oli 360 päivää ja heidän taiteensa ja pyhät kirjoituksensa kaiverrettiin aina pyöreille kiekoille – täydet 360 astetta. Tarina kertoi, että kun tämä ovi avataan, alkaa vesi tippumaan muinaisen mekanismin päälle samaan tahtiin kuin käärmeen sydän lyö. Kun mekanismi täyttyy vedellä, helvetti pääsee valloilleen. Kun käärmeen sydän lyö kerran sekunnissa ja laite täyttyy 3600 pisarasta, teillä on tarkalleen 3600 sekuntia aikaa päästä ulos tai kuolla.
Sekunti sen jälkeen kun astutte hautakammioon, kiviovi sulkeutuu perässänne ja alatte kuulla pisaroiden putoavan…